Suunnittelijan tarina logon synnystä

”On briiffejä ja sitten on briiffejä. Kun toimeksinantona on asiakkaan unessa ilmentynyt näkymä vesivärein maalattuna, tietää ettei logo tule syntymään tavanomaisin keinoin. Kysyin, saanko toteuttaa luovan prosessin hitaasti ja intuitiivisesti. Kiitollisena luvan saatuani, antauduin Ikilehdon vietäväksi. Annoin kasvulle aikaa. Hiljennyin yhdessä sovittujen tunnelmien ja tavoitteiden äärelle vain silloin, kun se minua kutsui. Piirrän poikkeuksetta logot aluksi käsin, pieninä ja mustavalkoisina. Jos muoto ei toimi niin, harvoin se toimii isona ja värikkäänäkään.

Ikilehdolla oli vaikeuksia pysyä pienenä. Muodot saattoivat täyttää koko sivun, minä kutistin niitä kärsivällisesti merkeiksi. Luonnoksia tulvi runsaasti, silti edes ajan kanssa mikään niistä ei kommunikoinut: ”Minä se olen, tämä tässä!”. Pysähdyin. Luulin antaneeni kaiken virrata vapaasti – mutta piirrustuksia katsellessani havaitsin kaavoja ja liian pitkälle vietyä symbolismia. Piti päästää kaikesta irti. Mietin pitäisikö etsiä lähempää ja oliko jotain itsestäänselvää hukkunut kunnianhimoisiin tavoitteisiin? Pyysin apua, tuuletin ajatuksia ja sukelsin vielä kerran syvemmälle. Sinä yönä puun oksat alkoivat kiertyä myötätuntoisesti seppeleeksi, kosmiseksi kaikkeudeksi ja juuret kaartuivat ikuisuuteen. Kokonaisuus henki yhtäkkiä kaikkea mitä oli toivottu: ikuisuutta, hiljaisuutta, luontoa, kauneutta sekä muinaista mahtia.

Ikilehdon logo oli kasvanut valmiiksi.”

Mielikuvistustoimistossa haluamme tehdä ja nähdä asioita toisin. Tätä se on käytännössä.